Oikeasti kyse oli siitä, että SSAB Toijalan toimipaikan Suomi-100 sponsorointikohteena oli akaalainen nuorisokahvila Manala. Eikä siinä vielä kaikki, Toijalan toimiston pöydällä ajelehti lista, jossa houkuteltiin lunastamaan itselleen valvojavuoroja samaiseen kahvilaan syksyn mittaan. Tuohon haasteeseen tartuin, ja tässä sitä oltiin, nasta laudassa matkalla Manalaan.

Oma nuorisoni on jo päässyt venähtämään jo lähes kolmekymppisiksi, ja näin ollen nuorisokielen osaamistasoni on pahasti päässyt ruostumaan, mutta arvelin kuitenkin pärjääväni nykynuorison seassa neljä tuntia. Etenkin kun niiden kanssa ei tarvinnut navigoida ihan yksin. Seurakunnan nuorisontyöntekijä Janne Salonen tuli avaamaan ovia täsmällisesti kello 18 ja Toijalan Osuuspankistakin oli tullut kaksi innokasta vapaaehtoistyöntekijää.   

Nuorisokahvila Manala on tarkoitettu nuorison päihteettömäksi seurustelu- ja harrastetilaksi lauantai-iltaisin. Kahvila toimii Toijalan seurakuntatalon alakerrassa.  

Meidän vapaaehtoisten ensimmäinen ja tärkein homma oli laittaa pöytä koreaksi: nuorille on tarjolla kahvia, mehua ja voileipiä. Parikin paikallista kahvilanpitäjää poikkesi tuomaan muovikassillisen sämpylöitä ja pullia tarjoiluja varten.  Onneksi toiminnalla on sponsoreita, koska kyllä niitä leipiä sitten sai voidellakin tulevina tunteina ihan kaksin käsin! 

Pitkälti poikavoittoista nuorisoa alkoi valua sisälle heti kun ovet avattiin, ja koko illan aikana kyseisenä lauantaina kävi vajaa kolmekymmentä nuorta. Osa vaan käväisi, osa viihtyi pidempään, ja osa tuli myöhemmin takaisin kerran jo lähdettyään. Biljardipöytä oli lähes jatkuvassa käytössä, ja myös ilmakiekko oli hyvin suosittu. Lisäksi oli mahdollisuus pelata monia lautapelejä (me vapaaehtoiset pelasimme huojuvaa tornia!) ja televisiotakin pystyi katsomaan.  Joitakin nuoria jututin, ja he vakuuttivat, etteivät koe kahvilan vapaaehtoisvalvojia liian tungetteleviksi, vaikkakin osa vapaaehtoisista kävi sentään pihalla tutustumassa nuorison mopoihinkin.

Kello 22 ketään ei tarvinnut kovaäänisesti heittää pihalle, vaan nuoriso siirtyi täysin säyseästi ja vapaaehtoisesti seuraaviin kohteisiin. Loput valmiit voileivät kääräisimme viimeisille pojille eväiksi mukaan ja käskimme viedä äideille tuliaisiksi, jollei itselle maistu.  Mitään ei ollut kahvilassa kuluneen neljän tunnin aikana rikkoontunut, mitään sotkua ei ollut saatu aikaiseksi. Kaikin puolin voin todeta, että tapasin ainoastaan mahdottoman hyväkäytöksistä ja asiallista nuorisoa! Uskon, että tästä illasta ei jäänyt pahempia traumoja kenellekään osapuolille. Ei edes nuorille.

Voin lämpimästi suositella kokemusta itse kullekin. Hienoa, että tämänkaltaisia nuorisokahviloita on olemassa, ja nuorilla on mahdollisuus viettää aikaa muuallakin kun hengailla taivasalla Kelan kulmilla kiviä potkiskellen. 

Minna van der Most

Minna van der Most


SSAB  osallistuu Suomi100 -juhlavuoteen tukemalla toimipaikkakunnillaan hyväntekeväisyyshankkeita lapsille ja nuorille. Jokainen SSAB:n, Ruukki Constructionin ja Tibnorin Suomen henkilöstöön kuuluva sai alkukesällä ehdottaa mielestään sopivia kohteita lasten ja nuorten hyväksi tehtävälle työlle.  Toijalassa tuen kohteeksi tuli Akaan Vanhempainverkosto ry:n lauantai-iltaisin ylläpitämä nuorisokahvila, jossa SSAB:n antaman rahallisen tuen lisäksi oli henkilöstöllämme mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä.