Löydän keskeltä luontoa oluttölkkejä, muovipakkauksia, kertakäyttögrillejä ja muita roskia, joita luonto ei pysty hajottamaan. Ajattelen silloin: "tämä ei ole kestävän kehityksen mukaista." 15 vuotta sitten tilanne ei ollut näin paha, ja 50 vuoden päästä luontoon ei edes halua mennä, jos meno jatkuu samanlaisena.

Kestävä kehitys saattaa alkaa tuntua kuluneelta ilmaisulta. Ei niinkään siksi, että sitä olisi käytetty erityisen pitkään, vaan ennemminkin siksi, että sitä käytetään yhä useammissa ympäristöön liittyvissä yhteyksissä. Mutta kestävällä kehityksellä on suuri merkitys päivittäisessä elämässä. Mitä itse kukin voi tehdä puhtaamman tulevaisuuden eteen? Uskon, että aika moni on miettinyt tapoja hidastaa roskaantumista. Yksityiselämässä on aika helppo päättää, mitä tehdä. Ihminen voi palauttaa pantilliset tölkit kauppaan, matkustaa junalla auton sijaan, olla kaatamatta maalijäämiä lattiakaivoon tai vaihtaa öljypannun lämpöpumppuun, näin muutaman esimerkin mainitakseni. Ja valinta ei aina riipu siitä, mikä on kaikkein taloudellisin vaihtoehto, myös omallatunnolla on vaikutusta.

Työpaikalla vaikuttaminen voi kuitenkin olla vaikeampaa. Työpaikoilla on monesti laadittava säännöstö, joka ohjaa sitä, miten näihin kysymyksiin suhtaudutaan ja miten kestävän kehityksen mukaisesti työskennellään. Myös SSAB:lla on tällainen säännöstö. Hallinnoimme muiden rahoja, ja heidän kantansa on otettava huomioon. Mutta unohdetaan SSAB vähäksi aikaa ja katsotaan pidemmälle arvoketjussa. Miltä tilanne näyttää asiakkaidemme ja asiakkaidemme asiakkaiden parissa? Lujemman teräksen käyttöönotossa on historiallisesti ollut kyse taloudellisista syistä, sillä yritys voi muuttaa alhaisemman painon rahaksi. Asiakkaan kilpailukyky paranee, kun hän voi tarjota omille asiakkailleen ratkaisuja, joilla voidaan kuljettaa enemmän ja jotka samalla vähentävät polttoaineenkulutusta. Kaikki eivät kuitenkaan ole omaksuneet tätä ajattelua. Tarjolla on yhä paljon kuorma-autoja, jotka eivät ole kevyitä eivätkä taloudellisesti optimoituja elinkaarensa eri vaiheissa. Jossakin yrityksessä työskentelevä kuorma-autonkuljettaja voi ehkä ajatella, että käyttöönotosta saatava taloudellinen hyöty ei ole kovinkaan tärkeää, sillä suuremmasta kantavuudesta ja pienemmästä polttoaineenkulutuksesta on taloudellista hyötyä nimenomaan työnantajalle, ei itse kuljettajalle. Mutta mitä tapahtuu, jos kuljettaja yhtäkkiä alkaa kokea, että tällainen toimintatapa ei ole kestävää. Kuljettamiseen olisi tarjolla myös parempi ratkaisu. Meneekö kuljettaja silloin työnantajansa juttusille?

Olen vakuuttunut siitä, että toinen suuri sysäys käyttöönotolle tulee loppukäyttäjien tasolta. Kukin yksilö haluaa tehdä kaiken mahdollisen äiti maan auttamiseksi niin kotona kuin myös työpaikalla. Lujassa teräksessä on se hyvä puoli, että se sopii kumpaankin tilanteeseen. Se on taloudellinen ratkaisu kuorma-auton omistajalle, minkä lisäksi sen ansiosta kuljettaja voi ajaa hyvällä omallatunnolla. Kyse voi olla samasta henkilöstä, mutta ei välttämättä. Arvoketjun kaikki yritykset eivät vielä ole ymmärtäneet tätä, mutta ympäristö on uusi erittäin vahva kannustin lujan teräksen käyttöönotolle. Ja se on hyvä asia, sillä tässä ei ole häviäjiä, ainoastaan voittajia.

Tunturilla lojuvien tölkkien kohdalla ratkaisu on helppo. Jos kaikki maastoon lähtevät ottavat periaatteekseen sen, että he ottavat mukaansa enemmän roskia kuin ovat sinne tuoneet, ongelma on ratkaistu muutamassa vuodessa pysyvästi. Ympäristön kohdalla ratkaisu ei ole ihan niin yksinkertainen, mutta periaate on sama.

Per Elfgren
Markkinakehitysjohtaja, SSAB Special Steels