Artikkelit
Luopukaamme fossiilisista polttoaineista
31.5.2019 9.30 CEST 6 min luettu
Monet hiilidioksidia tuottavat yritykset toivovat, että Carbon Capture and Storage (CCS) -tekniikka auttaa niitä pienentämään hiilijalanjälkeään. Eikö olisi parempi, että fossiilista hiilidioksidia ei yksinkertaisesti enää tuotettaisi? Se on ainakin minun mielipiteeni ja syynä sille, miksi pidän työstäni niin paljon – toimin HYBRIT-hankkeen (Hydrogen Breakthrough Ironmaking Technology) projektijohtajana ja tutkijana.
Project Manager, Project Management Office, Group Technology, Stockholm
Aloitin SSAB:llä 1. syyskuuta 2018 saatuani prosessimetallurgian opinnot päätökseen Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa Tukholmassa. Jo tohtorikoulutettavana toimiessani työskentelin SSAB:n ja HYBRIT-hankkeen kanssa, sillä suoritin kollegoideni kanssa kokeita, joissa me loimme kaikkein ensimmäistä fossiilitonta HYBRIT-rautaa. Ehkä pääministeri Stefan Löfvén puhui vaalikampanjassaan juuri siitä kappaleesta, sillä se ei sisältänyt yhtään hiiltä (mutta ei kuitenkaan ollut myöskään terästä). Ensimmäinen pieni rautakappale päätyi lopulta Dagens Industri -lehdessä olleeseen kuvaan yhdessä toimitusjohtajien Jan Moströmin, Magnus Hallin ja Marin Lindqvistin kanssa. Tohtoriksi väiteltyäni sain töitä SSABs Group Technology PM Officesta, jota johtaa Per Enockson. Tehtävänäni on edistää SSAB:n muutosta kohti fossiilitonta tuotantoa.
Nykyään en ehdi tekemään yhtä paljon käytännön tutkimustyötä kuin tohtorikoulutettavana toimiessani. Työni HYBRIT-hankkeen parissa koostuu lähinnä yleisen tutkimustyön johtamisesta – tutkimustyössä pyritään vastaamaan vetypelkistetyn raudan valmistusta koskeviin kysymyksiin. Tutkimuksesta vastaavat KTH:n ja LTU:n tohtorikoulutettavat, ja on erittäin jännittävää saada olla osa sitä. Olemme jo huomanneet, että vedyllä pelkistetty rauta on erittäin puhdasta. Esimerkiksi sekä fosfori- ja rikkipitoisuudet ovat paljon alhaisempia kuin nykyisessä masuunien tuottamassa raakaraudassa. Nyt on vain mietittävä, miten me voimme hyödyntää tekniikan koko potentiaalin. Miten biohiiltä käytetään ja kuonaa poistetaan, niin että teräs ei likaannu vaan pikemminkin puhdistuu?
Suunnittelen lisäksi luulajalaisen kollegani Mikael Lindvallin kanssa valokaariuunin koelaitosta SWERIMIlle aiemmin Swerea MEFOS). Aiomme muun muassa testata eri biohiiliä, vedyllä pelkistettyjen rautojen sulamisominaisuuksia sekä erilaisia kuonankäsittelytapoja. Valokaariuuni tuo mukanaan monia haasteita, kuten sen, miten typen imeytyminen vältetään. Tohtorikoulutettavien suorittaman yleisen tutkimuksen yhdistäminen koelaitokseen Luulajassa on tärkeä osa työtä, jossa pyritään lisäämään ymmärrystä uudesta teräksenvalmistusprosessista ja määrittämään, mihin suuntaan sen kanssa pitäisi mennä.
Tuntuu äärimmäisen hyvältä saada olla mukana matkalla kohti kestävämpää SSAB:tä. Joka päivä nähtävä energia ja sitoutuminen antaa voimaa, jonka toivon riittävän pitkälle!
Johan Martinsson, projektijohtaja, SSAB, Tukholma.
2019-03-15