Kuulostaako tutulta? Etkö olekin lukenut tästä jo aiemmin?

Ohjelmaan osallistuneet Oskar Thorstensson ja Tanja Halsteen ovat syksyn aikana kumpikin kirjoittaneet harjoitteluohjelmasta, ja nyt on minun vuoroni! Toivottavasti suurin osa työntekijöistä on jo kuullut teknisestä harjoitteluohjelmasta. Se parantaa tulevien TDP-harjoittelijoiden tilannetta: työ tehostuu, kun muut ymmärtävät heidän tilanteensa ja osaamistasonsa.


Johan Myrsell

Aloitan sanomalla, että ohjelma on todella hyvä – sekä henkilökohtaisen että urakehityksen kannalta. Harjoittelija "pakotetaan" joka neljäs kuukausi uudelle osastolle laajentamaan kontaktiverkostoaan sekä oppimaan uusia rutiineja, työtapoja ja ohjelmia projektien suorittamiseksi. Se on kuin vaihtaisi työpaikkaa joka neljäs kuukausi. Suurin osa muistaa varmasti ensimmäiset päivät uudessa työpaikassa hieman paremmin kuin muut työpäivät. Jokaisen projektin päättyessä työsuoritus arvioidaan ja sekä harjoittelijalle että ohjaajalle annetaan rakentavaa kritiikkiä.

Mitä TDP-harjoittelija sitten työpäivänsä aikana tekee?
Aloitin ohjelman QTC-osastolla Oxelösundissa vuonna 2014. Aluksi minun oli arvioitava uusi kovuuden mittaustapa ja autettava kustannusanalyysin tekemisessä SSAB:n ja valikoitujen kilpailijoiden terästehtaiden välillä. Uutta tekniikkaa ja globaali projekti, kivaa!
Neljä kuukautta kului nopeasti, ja kun viimein aloin päästä alkujännityksestä, minut siirrettiin tuotekehitysosastolle. Oli aloitettava taas alusta. Tuotekehitysosastolla kahvitauko pidettiin myös puoli tuntia QTC-osastoa aiemmin, hullua. Tuotekehitysosastolla pääsin tutkimaan, miten uunin lämpötila ennen karkaisua sekä nuorrutuslämpötila vaikuttavat tiettyjen teräslaatujen mekaanisiin ominaisuuksiin. Se sopi minulle, sillä olen kouluttautunut materiaalitekniikan alalle.
Seuraava vaihe? Borlänge ja Knowledge Service Center, saumausosasto. Täällä kahvitauko ei ollut itsestäänselvyys, vaan kahvikupin saattoi ottaa tietokoneen viereen. Se oli minusta harmillista, sillä minun oli tutustuttava kollegoihin lyhyessä ajassa. Minulle annettiin useampi pieni projekti, kuten Saksan autoteollisuudelle toimitettavan pistehitsausstandardin automaattinen lukuohjelma sekä kaasuleikattujen reunojen paikallisen jälkilämmityskokeilun tulosten analysointi. Tanja aloitti ensimmäisen projektinsa Borlängessa samoihin aikoihin, joten me kävimme yhdessä tutustumassa Borlängen eri osastoihin ja myös kierroksella tehtaassa.
 
Viimeisen projektin suoritin Oxelösundissa. Minä ja harjoittelijakollegani Oskar laadimme SIMCA:n ja SAS:n avulla uuden mallin teräslevyjen kovuuden lisääntymisen ennustamiseen. 
 
Harjoitteluaikana pääsin tapaamaan monia eri ihmisiä, joilla kaikilla oli omat työtehtävänsä. Kaikille SSAB-työntekijöille on kuitenkin yhteistä halu auttaa ja sitoutuminen omaan työhön. Tällaista asennetta arvostetaan paljon.
 
Harjoitteluohjelmasta on ilman muuta ollut hyötyä nykyisessä tehtävässäni prosessinkehittäjänä valssauslaitoksella ja jälkikäsittelyosastolla Oxelösundissa. Sain muun muassa suhteellisen suuren kontaktiverkoston, tietoa yrityksestä ja tarkempia tietoja muiden osastojen tarpeista...
ja kahvitaukorutiineista.
 
Oletko kiinnostunut ohjelmasta? Onko osastollasi hyvä projekti tulevalle harjoittelijalle? Ota yhteyttä Mathias Thoréniin.