Kehittyneiden erikoislujien terästen alkuperäiset nimitykset sisälsivät sekä niiden metallurgisen tyypin, kuten kaksifaasista tarkoittava DP, että niiden vähimmäismurtolujuuden (MPa). Esimerkiksi ”DP500”.
Huomaa, että teräsvalmistajat luokittelevat tavallisesti AHSS-tuotteensa niiden likimääräisten vähimmäismurtolujuuksien mukaisesti ja pyöristävät usein lujuusarvon lyhyyden vuoksi. Tietyn teräslaadun todellisen arvon voi selvittää tarkastelemalla sen koko nimikettä: esimerkiksi ”CR290Y490T-DP” tarkoittaa DP500-terästä, jonka todellinen vähimmäismurtolujuus on 490 MPa (”490T”) ja jonka vähimmäismyötölujuus on 290 MPa (”290Y”).
Autonvalmistajat ostavat teräksiä, jotka täyttävät joko niiden omat AHSS-vaatimukset tai erityiset kansalliset tai kansainväliset AHSS-standardit. Valmistajat määrittelevät selkeästi tarvittavat AHSS-teräksen ominaisuudet, mukaan lukien vähimmäismyötö- ja murtolujuudet.
Huomaa myös, että AHSS-terästen edeltäjissä – erikoislujissa, hienorakeisissa teräksissä (HSLA) – käytettiin nimikkeitä, esimerkiksi HSLA 430, jotka viittasivat teräslaadun vähimmäismyötölujuuteen eivätkä sen murtolujuuteen.
Lisäksi on otettava huomioon, että HSLA-teräksiä (joista käytetään joskus pelkkää lyhennettä LA tuotenimissä) on kehitetty pisteeseen, jossa niiden vähimmäismurtolujuus on suurempi kuin 440 MPa, jolloin ne täyttävät AHSS-merkinnän vaatimukset.